maanantai 17. heinäkuuta 2017

Tekosyitä

Heissulivei hanipalleroiset! mitä

Kyllä. En saanut väsättyä yhtäkään postausta kesäkuulle. Koko blogin elossa olon ajan postauksia on tullut todella vähän. Ei hätää, blogi ei ole kuollut, postailen vain kun minulla on aikaa ja motivaatiota. Ideoita olisi valtavasti, mutta mm. raha tekee tiukkaa suunnitelmilleni. Ensinnäkin, kaikki nuket ovat jollain tavalla ulkonäöltään vielä keskeneräisiä tarinan alkua varten. Kun saan ne valmiiksi, (obitsut, peruukit, vaatteet, silmät jne.) tarina voi alkaa, mutta se vaatii aikaa ja ennen kaikkea maksaa paljon. Syntymäpäivieni kunniaksi olen saanut rahaa lahjaksi, joka kuluu varmaankin vahvasti nukkeiluun. Tahdon maksaa itse kaikki nukkeihini liittyvät kulut, vanhempieni ei tarvitse sotkeutua siihen.

Vaikka postauksia onkin täällä blogissa vain muutama,. on teitä lukijoita siltikin tullut, josta olen kiitollinen ja otettu. On hauskaa, että osa jaksaa oikeasti pysyä lukijana näinkin alussa olevalle epäaktiiviselle blogille. Lupaan panostaa, sillä motivaationi on tullut takaisin manalan syvyyksistä. Inspiraation lisäksi myös aika on puuttunut;olin isossa teatteriprojektissa näyttelijänä, kärsin sitkeästä flunssasta, matkustelin sukulaisten luona Etelä-Suomessa ja perheeseemme tuli uusi perheenjäsen, nimittäin hamsteri! :3

Elämäni on monella tapaa erilaista kuin pari kuukautta sitten, jolloin perustin blogini. Kaikkia syitä en ala listamaan, mutta lyhyessä ajassa olen kasvanut myös valtavasti ihmisenä. Loppujen lopuksi olen myös hyvin laiska ja koska minulla on monta mielenkiinnonkohdetta, ei aikaa löydy aina kaikille. Kaikki blogia pitäneet tietävät varmasti mitä tarkoitan sillä, että postausten ulos saaminen tuntuu toisinaan vaikealta, oikealta urakalta. Mutta väkisin en väännä. Jos yrittäisin tukalalla mielialalla ilman inspiraatiota blogata ja nukkeilla, sen näkisi kyllä laadusta ja tekstistä. Toivon, että ymmärrätte.

Kiitos teille muutamille siellä ruudun takana, jotka tätä blogia toisinaan lueskelette. Tämä oli tälläinen "hengissä ollaan" -postaus, jolla halusin kertoa kuulumisia ja syitä blogin epäaktiivisuudelle. Kiitos ja kumarrus minun puolestani, hyvää loppukesää! :)




maanantai 1. toukokuuta 2017

Nuhanenän kuvia


 Hei vain taas kaikki! Viime postauksesta onkin pikkuhetki, sillä onnistuin sairastumaan ärhäkään flunssaan ja paha nuha piinaa edelleen. Lisäksi jutut harrastuksien osalta ovat todella kiireisiä esityksien takia eli aikataulu koulun, kavereiden ja harrastuksien välillä tuppaa olemaan tiukka. Nukeillekin pitäisi hankkia yhtä ja toista sekä käsikirjoitus kuvatarinaa varten pitäisi saada valmiiksi. Rehellisten kiireiden takia blogi on vähän myöhästynyt ja toivon mukaan kun aurinko täällä pohjoisessakin enemmän paistaisi, eikä koko ajan sataisi, saisin kuvia. Mutta asiasta kukkaruukkuun: kävinpä kuvailemassa vähän Merildaa ulkona, kun aurinko KERRANKIN paistoi ja osa lumistakin oli jo sulanut. Tuuli oli kyllä valtava ja sormet aivan kohmeessa nukkea kuvatessa, eivätkä kuvat kyllä onnistuneet mitenkään, sillä välillä olin ottanut ne vastavalossa ja välillä taas ylivalossa (onko se edes sana wut). Haluan silti postata ne ulos, vaikka eivät ne mitenkään silmiä häikäiseviä otoksia ole. Höpöttelen jotain turhaa kuvien väliin välillä, toivottavasti nautit! Kuvien pariin siis -->


Mitään kuvaa ei ole käsitelty lainkaan. Tässä Merilda pohtii kai elämän tarkoitusta. Kuollut ruoho taustalla. <3

 Jännä kuva vai mitä? :D  Maa on ihan kuollut ja valo on jossain helessä menossa kai? Tuolla oli kyllä ihan aurinkoista.

 Neiti kiipesi puuhun. Toi Merildan takki on aika ihana, pitäisin itsekkin jos ois. Yritin saada hienoa hiusten "hulmuamiskuvaa", mut ei onnistunut. :/

Kaikissa kuvissa on ihan erilainen tunnelma, kun valaistus vaihtuu tollee salamyhkäisesti. :O

Metsässä oli tollasia isoja, hienoja kiviä. Pistän ne muistiin ja tuun käyttämään vielä tulevaisuudessa kuvauspaikkana. Täytyypi vain kesällä ottaa kumpparit messiin, niin ei kyyt pure. Kieltämättä tää kuva on aika erikoinen, mutta ihan semi hyvä.

Valoa ei vaan tuu kasvoille! Merkku istuu kivellä ja pohtii kai taas elämän synkimpiä salaisuuksia.

Tätä kuvaa ku jälkeenpäin katoin, niin olin ihan et: "mitäs vattua?", koska noi Merildan hiukset täyttää ihan punasilta vaikka nehän on ruskeat. Oikeesti aurinkoa vaivaa selvästi jokin näissä kuvissa. Valaistus on aina ihan erilainen joka kuvassa. :D

 No nytpä söpöstellään takin kanssa jeeh. Kuva tarkentunut farkkuihin. xD Ei hiusten hulmuamiskuvia vieläkään...


 Merildalla oli siis yllään farkut, pitkähihanen, sukat, hienot buutsit sekä takki ja se pipo. Ihan kelpo varusteet tuuliselle kevätsäälle. Muuten oli lämmin, mutta tuuli varmaan jotain -20 asteista eli ihan tosi kylmä. >8( (eiku voiko tuuli olla jonku asteista hetkinen)

 Vaatteita lähemmin. Varjo takana on hieno, muuten oisin jättänyt tän kuvan pois.

 Merilda: Ompas täällä kuuma hellesää, otetaanpa takki pois! 8)

 Merilda: Ihmiset ovat herkkiä. Heidän nahkansa ei kestä edes tuulta, mutta meidän nukkejen muovi kyllä kestää. Hah! >:)

Merilda: Ihana tuuli tuivertaa, olen vapaa taivaan lintu!

Lähikuva Meristä puussa. Aika söpöä.

Sitten vähän laajempi kuva kauempaa samasta kuvakulmasta.

Sainhan mä sen hulmuamiskuvan lopulta<3 Ja ai niin! Hyvää vappua kaikille! c:

Kiitos paljon kommenteista jo etukäteen! :3

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Urakka

Hei kaikki!
Onnekseni koulu, harrastukset ja kaverit sujuu todella hyvin rankkojen aikojen jälkeen ja mulla on arkenani aikaa nukkeilulle. Into on tosissaan ihan taivaissa enkä malta odottaa, että saan rahaa kerättyä kokoon ja nuket uuteen kuntoon. Myös vitriini pitäisi saada sisustettua eli puuhaa on liikaa puhumattakaan ompelusta, mutta eiköhän tämä tästä!
Haluaisin aloittaa kuvatarinan teon jo nyt, sillä tarinaan minulla on niin paljon ideoita, mutta syynä sen viivästymiselle on varsin kiusallinen asia;
Merildalla on obitsu ja Korpulla ei, joten pituusero on aika kiusallinen. :D Enkä halua niille niin suurta pituuseroa eli Korppu saa luvan ottaa itteensä muutamia senttejä lisää. >8(

Yksi kaunis sunnuntaipäivä otin itseäni vihdoinkin niskasta kiinni ja tein sen; jaksoinpahan vaihtaa neitien eyechipsit! Olen kyllä kieltämättä varsin ylpeä itsestäni. Tämä on harvinaista herkkua.
En tiedä mikä tämän postauksen aito pointti on. Haluan vain sanoa maailmalle, että "Hello, i'm here! o/" ja käynnistää blogin soista todelliseen kukoistukseen. Ajattelin löpistä kaikkea turhaa kakkaa kuvien väliin, niin opitte tuntemaan mut paremmin. Nää kuvat ei ole otettu järkkärillä ja saattavat olla hämäriä tai huonolaatuisia, pahoittelut. :(

Mutta hei, kuvia pukkaa:


Näistä kuvista näkee vähän millainen mun makuuhuoneeni niin sanottu "työpiste" on. Tässä mä istuskelen ja laittelen blogia kuntoon. 8)

Lumi painu hel*ettiin! >:(

Merilda ja Daniela saivat siis muuttua kaljuiksi ja vaihdoimpa heille tosiaan eyechipsit onneksi onnistuneesti vaikka mutkia tuli matkaan. Siitä tuli tosiaan astetta isompi homma...

Työkaluja kerääntyi pöydälle kivasti.

Avasin Danskun pään ensin ja peruukin kanssa meni aika mukavasti aikaa, sillä olin käyttänyt voimakasta liimaa. Pyysin apua isältä, kun ei lähtenyt. Jatkossa käytän jotain muuta. :D

Kummankin neidin chipsit oli ihan hemmetin tiukasti jostain syystä/en meinannut saada niitä millään irti. Piti käyttää lämmintä vettä silmämekanismiin, että se muovi vähän laajeni ja sain napsautettua ne vihdoin pois. Koko projektiin meni tunteja ja ärsyynnyin ihan oikeasti siinä puoli välissä. :D Kävipähän siinä kuitenkin niin, että yksi ihana harmaa chip meni rikki reunoista aika pahasti, jotenka jooh... se jouti pois.

 Tuutte näkemään tulevaisuudessa näistä nukeista parempilaatuisempia kuvia. Daniela (vasemalla) sai siniset chipit ja Merkku (oikealla) sai toisen silmänsä harmaaksi ja toisen... Empäs kerrokkaan! >8D

Nää kuvat silmistä on siis tahallaan hämäriä, sillä en tahdo vielä paljastaa täydellisesti tuon toisen neidin silmiä. (Liittyvät siis kuvatarinaan.) Mut hei, toivottavasti nautit postauksen lukemisesta ja jäät seurailemaan. Halusin vähän päivitellä, mitä tänne kuuluu. ^^


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Alkusähläystä

Niinpä niin, tässä sitä sitten kuitenkin ollaan. Blogin perustamisen parissa. Kauan sitten nukkeiluni alussa ajauduin tähän samaan pisteeseen, mutta into ei ottanut tullakseen ja blogi vain kuoli. Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja viedä nukkeiluharrastukseni kokonaisuudessaan kukoistukseensa asti ja tuleva kesä onkin täynnä seikkailuja; nukkejen kanssa kamera kourassa on niin erilaista kulkea. Kaikki paikat näyttäytyvät uusissa muodoissaan. Kuinka eri tavoin nuken paikalle voisikaan sovittaa? Tästä se lähtee!

Hei vain sinä siellä ruudun takana! o/ Olen eksynyt suomalaisen 04 -syntyisen tyttösen nukkeblogiin, jonka pääaiheena toimivat eteläkorealaiset keräilynuket. Nimittäin Pullipit. Tämä on blogini kieltämättä kovinkin tylsä ja tönkkö aloituspostaus, mutta jotain minun piti silti väsätä. Ilman blogin tulevaisuuden esittelyä ja aloituspostausta blogi tuntuu... niin tyhjältä. ._.

Pullip on noin 30 cm pitkä keräilynukke, jonka on luonut eteläkorealainen Cheonsang Cheonha vuonna 2003. Pullipeja markkinoi ensin japanilainen Jun Planning, mutta vuodesta 2009 lähtien niitä on markkinoinut muun muassa korealainen Groove. Nykyään jälleenmyyjiäkin on yli 20 Euroopassa. Pullipeja ei ole tarkoitettu leluiksi vaan keräilyyn ja vitriinikäyttöön. Niistä voidaan ottaa myös kuvia. Pullipien suositusikäraja on noin 15 vuotta. Nimi Pullip on koreaa ja tarkoittaa lehteä. -Terveisin Mr Wikipedia 8)

Tämä on tosiaan blogini ihkaensimmänen postaus koskaan! Pidin tosiaan vuosia sitten myös nukkeblogia, mutta sitä kesti vain muutama viikko. Toivon mukaan tälle blogille ei käy samoin vaan tämän blogin saan kukoistamaan. Sen näyttää vain aika. 
Tulevaisuudessa tulen purkamaan luovuuttani tähän blogiin ja luvassa on muun muassa kuvatarinoita, turhaakin turhempia höpöttelyjä, nukkeilujuttuja, askarteluvinkkejä ja paljon paljon paljon muuta hauskaa! Toivottavasti liityt mukaan seuraajakuntaan, tilaa löytyy varmasti kaikille. c:

Jos sinulla on kysyttävää, mielipiteitä tai kritiikkiä sanottavanasi tai ihan vain muita nukkeilumietteitä, voit purkaa niitä tuonne alas kommenttikenttään. Vastailen mahdollisimman aktiivisesti kaikkien kommentteihin ja olen kiitollinen jokaisesta. Myös neuvot ovat aina tervetulleita, sillä en aina kaikkea välttämättä honaa. (Höhö, murre lol :D)

Alla pieni kuvashootti höpöttelyjen kera Korpusta skeittaamassa, jotta aloituspostaus ei jäisi näin tyhjäksi. Toivottavasti pidät! Pahoittelut huonosta laadusta.

 Skedeäijä pääsee vauhtiin.



Näistä kuvista voi tulla semmonen fiilis, et meillä ei ois yhtään lunta vaikka oikeesti sitä on aivan kauheasti. :D Oon vaan rikkonut jään ja heittänyt lumen vekeen tästä laatoitukselta et se sulais nopeammin ja pääsisin ottamaan näitä skeittikuvia.

 Anteeksi kakkalaatu. :(

 Mitäköhän Korppu pienessä päässään ajattelee? 8o

 Onhan noi Smaragdin siniset simmut nyt syötävän suloset<3

Tässä kuvassa on jotenkin jännä kontrasti. :O Aurinko ei paistanut vaan ilma oli pilvinen niin noi Korpun kamat näytää kauheen mustilta.

Lauta näkyy tässä kuvassa paremmin. 


 Kuollut ruoho puskee. Kevään huonot puolet tiivistyvät tähän kuvaan. D8


Siinä sitten vähän rullaillaan vammasessa asennossa.

Ollietakin vedetään. Meni muuten kauan tän kuva ottoon.

Skeittaaminen on niin raskasta puuhaa, että pitäähän sitä välillä nyt istua. 8)


Kiitos ja kumarrus minun ja nukkejeni puolesta! Tervetuloa blogiin! :)